Noniin, nyt kun koulu on saatu alkuun niin voidaan hetkeksi istahtaa tietokoneen ääreen ja kirjoittaa hiukan kuulumisia.

Meillä on vaihtunut pentukarva pois melkeinpä kokonaan, ainoastaan korvien takaa ja kyynärpäistä pilkottaa ruskeansävyinen pentukarva. On erittäin shiny hair, niin kun täällä kotona päin on tultu lässytettyä. Kamalan nopeasti se oppii, nykyäänkään maahan meno ei ole mikään ongelma, tosin joskus "istu"-käskyä antaessa neiti saattaa hätäpäissään mennä makuulleen. Ja lenkeillä hakee mukavasti kontaktia, niin kuin olen varmaankin monessa viestissä hehkuttanutkin. Se on se ruoan voima!

Vanhasta valkoisesta pitää myös jotain kirjoittaa. Se on kirjaimellisesti valkoinen. Ainakin naamastaan on ihan harmaantunut. Näyttää itseasiassa hyvin herttaiselta. Ja taitaa dementiaa hiukan pukata.

Minun lisäksi perheessämme kasvissyöjiksi ovat taineet ryhtyä myös koirat. Ihan pokkana tuoretta kaalia söivät. o_o Ja itsensä ylitärkeäksi tuntevat ihmiset, tiedoksi vain, eivät syöneet paljoa, eli ei tarvitse huolehtia :)*

Pakko lisätä viikon naurettavimpaan juttuun omia mielipiteitä. "Satu Silvo lensi traagisesti hevosen selästä!" Voi ei! Jos tasapainon menettäminen ja hepan selästä tipahtaminen jaloilleen ja siitä perseelleen lentäminen on noin vakavaa, minähän olisin ollut lehdessä reippaasti yli kymmenen kertaa.

* muistakaa sarkastinen huumorintajuni!

Keskiviikkona käytiin siis toisissa rokotuksissa. Nani oli reipas, kuten viime kerrallakin. Flip oli seuramiehenä mukana kun tuppaa aina jännittämään eläinlääkärille menoa. Hienosti sekin kävi pöydällä syömässä nameja.

Tänään meilä oli aitatalkoot, eli takapihallemme laitettiin aita kasaan. Talkoissa mukana oli myös Reikku ja Timo + Reikun lapsukaiset. Aidan kasaamiseen meni muutama tunti, ja vielä tälläinen helle. Mutta se kannatti. Enään ei koirat käy vahingossakaan naapurin tontilla (köh köh..). Koirat vietti aidanrakennusoperaation makoilemassa omenapuun alle kaivetuissa kuopissa, kaipa sielä oli viileämpää. Ystäväni Pian kanssa otettiin uusia kuvia koirista, jospa saisi tänne tai kotisivuille asti? Pennun kuvaaminen on tapahtumarikasta ja turhauttavaa puuhaa kun eihän se edes pysy hetkeäkään paikallaan. Ja seisomakuvissa Nani seisoi kuin lehmä kesälaitumella. Taitolaji, toivottavasti ei kehässä mene näin. Flip on paljon helpompi kuvattava, se taitaa tietää että nyt pitää seistä nätisti ja katsoa kohti tulevaisuutta.. Kokonaisuudessaan kuvista tuli aika kamalia. Suurimmassa osassa kuvista kuvassa näkyy vain parsonin häntä tai belgin korvat. Noh, kaipa niistä nyt muutaman voi julkaista, kunhan kerkeän ne koneelle asti saamaan.

Nyt onkin blogin kirjoittaminen jäänyt paljon vähemmälle, johtuen On the road 2008 -tapahtumastamme (Porvoo-Rovaniemi-Simerock-Porvoo) ja muusta elämän menosta.

Meillä on ollut viimeaikoina lenkeillä normaalia hauskempaa, kun Nani jahtailee vapaana ötököitä ja ihmettelee puhelinlangoilla kykkiviä lintuja, kiirehtii hevosenkakkojen luokse ja näin. Vanha valkoinen katselee ihmeissään vieressä.

Huomenna mennään seuraavaan rokotukseen, ja varmasti käydään myös vaa'alla katsomassa, paljonko sitä painoa on kertynyt. Käsivarsivaa'an arvion mukaan semmoset 12 kg? Ei voi olla varma.

Meillä oli tänään jännä päivä, kun putkimies kävi laittamassa kylppärin hanan kuntoon. Nani kävi morjenstamassa setää ja meni sitten Flipin kanssa takapihalle etsimään piilotettuja nappuloita nurmikolta. Flipillä on muuten vissiin hajuaisti heikentynyt, kun nenän edessä oli nappuloita, mutta ei sitten löytänytkään. Nanilla taas nenä toimii loistavasti, ehkä jälkeä joskus kokeilemaan? Ja pentukarva vaihtuu pois naamasta, hännästä, selän alaosasta ja vatsan alta. Odotan innolla miltä neiti näyttää ison tytön karvalla :)

Lenkeillä on nykyisin helpompaa kun Nania voi pitää irti valtaosan lenkeistä, pelloilla ja metsässä, kun ei ole muista näköpiirissä. Flipkin saa tehdä asiansa kun ei ole pentu roikkumassa korvissa.

Palaillaa, yritän kirjoittaa kuulumisia useammin!

Jee! Neiti-Näpsä-Nanilainen kävi maanantaina ensimmäisessä rokotuksessaan. Ei huomannut yhtään mitään. Ja hyvä niin!

Käytiin viimeviikolla tallilla morjenstamassa hoitohevostani, joka oli tarhassa ulkoilemassa. Nani ihmetteli (hyvin suureen ääneen) että onpas iso koira. Flip ei paljoakaan asiasta välittänyt, sanoi vain hau hau ja meni syrjään toteuttamaan omaa luontoaa, kaivamaan kuoppaa.

Tästä äsken tultiin lenkiltä, ja olen vahvasti sitä mieltä että Nanin tapa, Flipin pannassa roikkuminen on saatava jo loppumaan, ennen kun on liian myöhäistä. Ei tuota enään kukaan jaksa. Tiukka "irti" saa äpärän irrottamaan muutamaksi hetkeksi, mutta hetken päästä ollaan jo taas vanhan valkoisen kimpussa. Metsässä lenkkeiliöillä on varmasti hauskaa, kun kuuluu joka kymmenes sekunti "irti, hyvä" "irti, hyvä" "irti, hyvä". Mutta sellaista se on, naurakoon vain.

Nyt on muuten mukavan rauhallista, kun molemmat koirat vetävät hirsiä. Mutta sekin on vain hetken rauhaa, kohta ne kuitenkin heräävät ja aloittavat painiottelun. Rauhasta puheenollen, pääsen huomenna koiravahdiksi pariksi päiväksi, ja ensiviikolla Rovaniemelle. Ja ilman koiria! Ikävä noita paukapäitä tulee, mutta oma rauha tekee välillä ihan hyvää. Takaisin tullessa jaksaa sitten taas noiden kahden kanssa peuhata enemmän ja enemmän.

Tämä kuva piti laittaa, kun se on jotenkin niin hellyyttävä :)

Flip meni eilen mummolaan hermolomalle nukkumaan. Pitää antaa vanhan valkoisen aina välillä huilia.

Tänään pidettiin Even sanoja lainaten "teletappitreffit" Kokonniemessä. Siinä samalla oli suojelukokeet, jotka olivat todella mielenkiintoista katseltavaa [jospa meidänkin Nani joskus.. heh heh]. Äpäriä oli mukana kolme: Willicon Waikiki Luau "Lupe, Luau, Pupe..", Willicon Weuweu "Wekku" ja sekä meidän Nani.

Huomasi kyllä heti, että Wekku on mies. Sillä on ihan miehen pärstä. Lupe pysyi enemmän omissa oloissaan koko treffien ajan, kun taas Nani ja Wekku painivat hurjaa pentupainia moneen otteeseen.

Paikan päällä nähtiin mm. mali- ja bokserikakaroita. Etenkin jälkimmäinen oli todella hurmaava, eikä malissakaan mitään vikaa ollut isojen lepakkokorviensa kanssa.Suojelukokeen katsominen oli todella hienoa! Oikeasti upeita koiria jotka osasivat hommansa. Oli todella hienoa katsottavaa.

Nyt ollaan kotiuduttu ja Nani vetelee hirsiä tietokonetuolin vieressä. Pikkaselle tuli terve väsymys veli-pojan kanssa riehuttua. Toivottavasti pidetään uudet treffit kakaroitten kesken, miksei samankaltaisessa tilaisuudessa, jossa näkee paljon ihmisiä ja koiria.

Nani voisi kokeilla siipiään näyttelykoirana jossain mätsärissä tai pentunäyttelyssä. Pitäisi bongata sellaisia, jotka ovat lähettyvillä, eikä toisella puolella Suomea.